sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Lapset maailmalla

A-pentueen varsinainen pentublogi on saatu onnelliseen päätökseen, sillä tällä viikolla pennut ovat lentäneet pentupesästä omiin koteihinsa. Maanantain eläinlääkärikäynti sujui hyvin, pennut saivat toiset rokotukset sekä mikrosirut ja lisäksi Figaro kastroitiin. Galileo saa säilyttää perhekalleutensa ainakin hetken aikaa. Misty muutti uuteen kotiin tiistaina ja kotiutuminen on lähtenyt sujumaan varsin mukavasti. Uusi henkilökunta kirjoitti hienon tarinan aiheeseen liittyen.

Päähenkilö eli Misty-neiti otti kotimatkan rennosti. Koko moottoritienmatkan nukkui boxissaan ja kotitielle käännyttäessä rupesi huutelemaan, että täältä tullaan itsenäinen elämä ja suuri maailma! Boxi asetettiin olkkarin kulmalle ja ovi avattiin ja rohkea, utelias ja varsin itsevarma Misty asteli heti ulos haistelemaan uuden kotinsa olkkarin tuoksuja. Lähelle asetettu hiekkalaatikko kävi heti selväksi ja toisten kissojen jo runtelema huiska vei mielestä kaiken muun. Sinisistä kissoista poika huomasi heti, että uusi kummallinen mönkijä on valtaamassa sen reviiriä ja asettui sopivan välimatkan päähän murisemaan. Clara sen sijaan kävi ensin syömässä ja huomasi tulokkaan vasta sitten. Clara käyttikin sitten koko sähinävarantonsa ilmaistakseen mielipiteensä, mutta sekin keittiöstä käsin turvaetäisyydeltä. Kun sininen poika eli Pikkukissa sitten lähestyi pikkuisen muristen Mistyä, niin Misty perääntyi hyvin ylhäisen arvokkaasti sohvan alle, jonne siniset eivät mahdu. Ja malttoi olla siellä puoli minuuttia, kun uteliaisuus voitti.

Iltaruuaksi meni kuppi tyhjäksi. Onneksi henkilökunta tajusi, että kova nälkähän tuossa muuttotouhussa tuli! Vesikuppeja Misty haistelee, mutta liekö Hyvinkään hyväksi kehuttu vesi sittenkin juomiseksi kelpaamatonta, kun ei maistu? Loppuilta kului niin, että siniset vetäytyivät muihin huoneisiin ja Misty asettui emännän syliin Animal Planetia katselemaan. Yöllä ei kuulunut hiiskahdustakaan yhdeltäkään kissalta. Jossain vaiheessa aamuyöllä Pikkukissa hiipi varovasti emännän sänkyyn ja käpertyi sinne kuin kysyen, sopisiko hänen vielä tulla emännän viereen.

Aamulla emäntää tervehti puhelias Misty, mutta sinisistä ei ole näkynyt jälkeäkään tähän kello 10.30 mennessä. Äänistä päätellen poika on makkarin kaapin päällä ja tyttö? Ei aavistustakaan. Kumpikaan sinisistä ei ole tullut syömään aamuruokaa, mutta Misty nautti hyvällä halulla kokoliha-aterian! Sitten hurja leikkiminen vanhan pentujen "kiipeilytelineen" ympärillä palloa rääkäten! Pikku lepohetki äsken emännän sylissä pyrkimyksenä päästä mukaan kirjoittamaan tätä postia. :) Onnistuikin deletoimaan pari riviä, eli nörttiä löytyy Mistystäkin kuten henkilökunnan miespuolisista!

Auringossa. Kuva: T. Mäkinen

Sittemmin Misty on onnistunut sulattamaan Pikkukissan sydämen ja he ovat leikkineet ja touhunneet yhdessä asioita. Yllä olevassa kuvassa Misty oman bodyguardinsa kanssa kiipeilypuussa ja kuten näkyy, Pikkukissa ei ole ollenkaan pieni. :) Clara-rouvakin on jo toipunut pahimmasta järkytyksestä, joten oikeaan suuntaan ollaan menossa ja Mistyllä on asiat paremmin kuin hyvin.

Gerizah ei ilmeisesti tajunnut Mistyn hävinneen, vaan elämä jatkui normaalisti täällä meillä. Kun poikien lähdön hetki läheni perjantaina, alkoi minuakin hirvittää toden teolla. Onneksi sopeutuminen uuteen kotiin on pojillakin sujunut hyvin ja kuulumisia vaihdettu. Pojat olivat ensimmäisenä yönä hieman huudelleet mamman perään, olivathan he enemmän mammanpoikia kuin itsenäisempi Misty. Huutelu loppui kuitenkin pian ja pojat ovat ottaneet uuden kodin haltuun, juosseet rallia mielenkiintoisessa portaikossa yms. mukavaa. Pojat ovat olleet seurallisia ollen aina siellä, missä ihmisensäkin ovat.

Pojat ihmettelevät uutta maisemaa. Kuva: A. Saarikallio

Molemmista kodeista on kuulunut ihmetystä pentujen suurta ruokahalua kohtaan. Misty on yrittänyt varastaa vieraiden keitot ja juoda kahvitkin. Pojat puolestaan hyökkäävät salamana keittiöön, kun joku sinne menee, ja naukuvat kuorossa josko hekin saisivat jotakin. Pikkumaukuilla on ruokahalu kohdallaan, se on huomattu Fasu-isän kodissa sekä meillä kotona Thiti-tädin kanssa. :)

Poikien lähdettyä Gerizah on ollut jokseenkin levoton, kulkee naukuen ja edelleen kantaa hiiriä pennuille. Enää ei ole pentuja, jotka edes teoriassa olisivat asiasta kiinnostuneita. Mutta eivätköhän lapset pian unohdu ja kissat täällä meillä saavat palata normaaleihin arkirutiineihin.

6 kommenttia:

  1. Nopeasti kuluu aika! Ihanaa, että sait noin mukavia terveisiä uusista kodeista.

    VastaaPoista
  2. Haikeaa ja ihanaa, kun kaikki jatkavat eloaan niin reippaina.

    VastaaPoista
  3. Hienoja kissoja nämä maut! Hyvinkäällä ollaan onnellisia Mistystä, ainakin henkilökunta ja bodyguard-kolli! Clara-rouvalta ei odotetakaan muuta kuin armollista suvaitsevaisuutta:)

    VastaaPoista
  4. Mamma N: Todellakin! Tärkeintä tietenkin, että pennuista ylipäätään kuulee, eivätkä he vain katoa johonkin. :)

    Mindy: On se haikeaa, mutta kyllä seitsemän kissaa olisi meille jo liikaa (jos olisi kaikki pidetty itse). :) Onneksi lapset ovat lähteneet reippaina maailmalle.

    Anonyymi: Ihanaa, että Misty on löytänyt parhaimman mahdollisen kodin! Eiköhän se Clarakin vielä siitä lepy...

    VastaaPoista
  5. Minusta kasvattamisessa parasta on juuri tuo, kun kuulee, kuinka uusi henkilökunta on tyytyväisiä kissaansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, tosin täällä ollaan vasta alkutaipaleella asian suhteen :)

      Poista